sunnuntai 31. elokuuta 2014

uusi tuttavuus

ehkä näät ne, ehkä et.

(akvarelli (fabriano, 300g) paperille, A3)

tiistai 12. elokuuta 2014

elämisen makua





Italiassa Pomarancen pienessä kylässä makuuhuoneen ikkunasta aukesi valtavan laaja näkymä kumpuilevaan vuoristoon, pelloille, joissa laidunsi lampaita, ja oliiviviljelmille. Iltaisin saattoi nähdä kerralla neljänkin eri kaupungin valot horisontissa. Töitä oli paljon, mikä oli oikeasti tosi mukavaa ja puhdistavaa -- kerrankin tuntui siltä, että käytän kroppaani siihen, mihin se on tarkoitettu. Sitä täydellistä mielenrauhaa, jota puolitosissani lähdin etsimään, en ihan löytänyt, mutta kokemusta, rohkeutta ja toimintakykyä kylläkin. Totesin tämän eristäytymisriitin kautta kuitenkin sen, että mut on pidemmän päälle tarkoitettu laumaeläimeksi.

Nykyään majailenkin Limingassa, taidekoulun asuntolassa. Täällä vietän seuraavan vuoden taidetta opiskellen. Tänään oli ensimmäinen oppitunti, ja tulevat opinnot vaikuttaa tosi mielenkiintoisilta ja kehittäviltä. Ihanaa kuulla, että ohjelmassa on niin paljon kaikkea, mistä ei vielä tiedä yhtään mitään. Lisäksi täällä on myös työskentelytilat yölläkin auki, eli maalata voi omiakin töitään vaikka illasta aamuun. Ihanaa.

Missä olette aloittaneet nyt opiskelunne/työnne/elämänne ja miltä se tuntuu? :-)

torstai 31. heinäkuuta 2014

lämpöä auringon kaipaa, mut sen itsestään pois heijastaa










Pitkästä aikaa kirjoittelen taas! Tämän ja viime postailujen välissä ehdin olla Italiassa kaksi viikkoa tekemässä vapaaehtoistyötä luomutilalla. Siltäkin reissulta on muutamia kuvia odottamassa julkistamistaan, mutta niiden sijaan tässä muutama otos toissayöltä (kyllä, yöltä, rakastan Suomen kesää), kun toteutettiin mun lempparikaksosten kanssa parivuotinen suunnitelma kaljottelusta katolla illasta aamuun.

Oli syvällistä ihmissuhdepuintia, huippua hippiprogea, aamuöinen uinti maauimalassa sumun lipuessa veden yllä, irti päästämisiä ja kaipausta. Suomi tuntuu tosi hyvältä just nyt.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

iloa ja tulitteita





























Nishi-Kawaguchin joen rannassa oli sinä yönä ilotulitteita ja päihtymystä (sekä elämästä, että alkoholista). Oli ystävyyttä vailla rajoja ja uutuudenjännitystä. Pelattiin palloa ja katseltiin kun juna juoksi raiteita pitkin joen yli. Kaupunki oli suuri siellä ja tunteet suuria tässä. Juostiin mäkeä ylös ja naapurusto, joka tuntui jo kodilta, aukesi eteen öisten katuvalojen himmeässä valossa.  Elämä tuntui hyvältä siinä.
Harry Potter - Golden SnitchElegant Rose