sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

iloa ja tulitteita





























Nishi-Kawaguchin joen rannassa oli sinä yönä ilotulitteita ja päihtymystä (sekä elämästä, että alkoholista). Oli ystävyyttä vailla rajoja ja uutuudenjännitystä. Pelattiin palloa ja katseltiin kun juna juoksi raiteita pitkin joen yli. Kaupunki oli suuri siellä ja tunteet suuria tässä. Juostiin mäkeä ylös ja naapurusto, joka tuntui jo kodilta, aukesi eteen öisten katuvalojen himmeässä valossa.  Elämä tuntui hyvältä siinä.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

日本国 / Japani



Vähän tunnelmia Japanin reissulta. En oikein tiedä mistä aloittaisin kertomukseni matkasta, joten annan varmaankin kuvien puhua puolestaan suurimmaksi osaksi. Tässä on kuitenkin vain pieni murto-osan raapaisu kaikesta siitä, mitä oon kolmessa viikossa kokenut ja nähnyt, ja kuvia on rutkasti, joten ainakin yksi postaus aiheesta seuraa vielä jossain vaiheessa! 

Kolmen viikon aikana ehdin tutustua moneen ultimaalisen mahtavaan ihmiseen ympäri maailmaa, olin eufoorisen onnellinen, kauhuissani, ihmeissäni onnekkuudestani ja ylitsepursuavan täynnä niin monia muita tunteita. Kotiinpaluu on tuntunut tosi oudolta, ja käänteinen kulttuurishokki jyllää edelleen. 
Viikon päästä koneen nokka onneksi suuntaakin kohti Italiaa pariksi viikoksi! 

Kuvat on muuten otettu uudella fujifilmin istax minillä! Perinteisissä heti kehittyvissä kuvissa vaan on sitä jotain. 

torstai 5. kesäkuuta 2014

Minä.



Kolme viimeisintä vuotta tuntuu kuluneen aivan uskomattoman hurjaa vauhtia. En ole oikein ehtinytkään miettiä lakkiaisten jälkeen lukiota ja sen merkitystä, ja miltä nyt oikeasti tuntuu. Ihan kuin vasta eilen olisin pelokkaan innoissani astellut ensimmäistä kertaa unelmieni kouluun. Ihan oikeastiko pääsin opiskelemaan kuvataidetta ja muotoilua! Nyt kolme vuotta myöhemmin marssin lakki päässä ulos kuvataidestipendi kädessäni.

 Kun ihmiset kysyvät, mitä opin lukiossa, ei ensimmäisenä tule mieleen ne akateemiset saavutukset, vaan henkinen kasvu. Lukio toi tullessaan sylikaupalla onnea, mutta myös surua ja murhetta, ärtymystä ja pettymystä. Niitäkin tunteita on kuitenkin oppinut käsittelemään, ainakin paremmin kuin ennen. Oon luonut paljon uusia, tärkeitä ihmissuhteita, ja valehtelisin, jos väittäisin, ettei se pelota yhtään, kuinka kaikki lähtee eri teille. Ei ole enää yhteistä arkea, joka ylläpitäisi ystävyyttä, vaan se täytyy tehdä ihan itse. Toisaalta sekin tuntuu hyvältä. Ihan itse.
Minä itse.

Niin kuin eräs viisas nainen kerran sanoi, kaikki mikä on oikeasti tärkeää, pysyy kyllä lähellä.
Olen valmis!

p.s. Lähden tänään kolmeksi viikoksi Japaniin, nähkäämme sen jälkeen!

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

kun on joku johon luottaa
















En oo koskaan pitänyt yksinäisyydestä, mutta

h
 i
  l
   j
   a
    i
     s
      u
       u
        d
          e
           s
            s
             a

on hyvä olla.


Harry Potter - Golden SnitchElegant Rose