sunnuntai 18. tammikuuta 2015

2 0 1 4

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Vuosi 2014 oli elämänmakuinen. Siihen mahtui paljon suuria tunteita, seikkailuja ja rakkautta.

Tammikuu viiletti ohitse koulussa ahkeroiden ja viimeisiä kursseja suorittaen. Penkkareiden järkkäilemisessä meni oma aikansa, ja talven pimeys runteli.


Helmikuussa riehakkaiden penkkareiden jälkeen lähdettiin abiristeilylle ja Tallinan öihin mahtavassa porukassa. Viimeinkin lukio läheni loppuaan! Mielentila kaikesta ihanasta huolimatta laahasi maata vähän liian usein ja pää taisteli itseään vastaan.

 Maaliskuussa fiilistelin vapautta koulusta ja velvollisuuksista ja ihanaa kevättä, joka tuntui tuovan ihan uutta elämäniloa ja onnea tullessaan. Maratoonasin ystävien kanssa Taru Sormusten Herrasta, lumet suli vihdoinkin ja kuiva asfaltti ei ollut koskaan tuntunut niin hyvältä.



Huhtikuussa täytin 19 ja vietin päivän rakkaiden ystävien seurassa, seikkailin autiotaloissa ja kiipesin Lahden hyppytorneihin. Matkustin Hillan kanssa Tukholmaan, tanssin paljon ja haaveilin tulevaisuudesta. Perhosia lepatteli vatsassa koko kevään.

Toukokuussa seikkailin Siirin ja Hillan kanssa Kumpulan kyläjuhlilla, join paljon skumppaa nurmikolla. Tein kukkaseppeleitä uusista voikukista ja näin niin kauniin auringonlaskun, että itkin. Sydän täyttyi toivolla.


Kesäkuussa ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen (!!) lentokoneen nokka suuntasi kohti nousevan auringon maata, missä vietin kolme unohtumatonta viikkoa. Niin paljon upeita ja mielenkiintoisia ihmisiä ympäri maailmaa pakkautuneena pikkuruiseen hostelliin.

Kosteita iltoja savuisissa karaokebaareissa, seikkailuja Tokion metrossa mitä kiinnostavimpiin kaupunginosiin, lämpimiä öitä hostellin läheisessä leikkipuistossa ihmisten kanssa jutellen ja toisilta oppien.

Heinäkuussa vain noin viikko Japanista kotiutumisen jälkeen lensin Italiaan työskentelemään biodynaamiselle luomufarmille vapaaehtoistyöntekijäksi. Kaksi viikkoa välimeren auringon alla ihan yksin töitä tehden oli opettava kokemus. Vähän jännittäväkin välillä. En muista koskaan olleeni niin yksin niin pitkää aikaa ilman ihmistä, jonka kanssa jakaisin saman kielen, tai jonka tuntisin.

Upeat vuoristomaisemat ja täydellisen kirkas tähtitaivas linnunratoineen jäävät pitkäksi aikaa mieleen.

Loppukesää fiilistelin Suomessa ystävien ja perheen kesken. Maauimalaan hiippailut valoisina kesäöinä, puistossa viinin juominen ja aamuyön tunnit, jolloin salaisuuksia jaetaan. Onnellisuus.

Elokuussa muutin Liminkaan, kauas uuteen ja tuntemattomaan kouluun, joka nyt jo tuntuu ihan kodilta. Arki on ihanaa, kun ympärillä pyörii uusia rakkaita ihmisiä ja saa työskentelyltä juuri sitä, mitä haluaa. Olen voinut itseni kanssa myös paremmin kuin aikoihin.

Voisin sanoa, että vuosi 2014 oli menestys.
Elämä on hyvää.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

täällä pilkataan suuria



Viime viikot ovat olleet todella tapahtumarikkaita (kuten kuvistakin saattaa päätellä). Elämä on taas näyttänyt kaikki puolensa.

Kuolema ja menetys ja ikävä surettaa ja puristaa rintaa niin, ettei tiedä miten päin olisi, mutta toisaalta ympärillä olevat ihmiset saa sydämen paisumaan kiintymyksestä ja onnesta.

"Rakas Maria täällä ei ole vihreää
Rakas Maria täällä on haalistunutta
mutta missään ei soiteta hautajaismarsseja
niin kuin täällä soitetaan"

"Täällä uuvutaan aamuihin
paetaan ikkunoista vailla vaatteita
ajetaan rajakaupunkeihin taksilla
vannotaan helposti
unohdetaan helpommin
sillä rakkaus on mitä on"


Kaunista kuitenkin on ollut mm.
  • Revontulet jotka leiskuvat ihastuttavan usein tällä pohjoisella taivaalla
  • Taivaan vihreäksi värjäävät tähdenlennot
  • "Minä rakastan sinua"
  • Hillan ja minun ensimmäinen ihka-oikea taidenäyttely! 
  • Valkoinen hanki ja pakkanen sateisen pimeyden jälkeen
  • Se kun istutaan pienessä sumpussa ja ollaan kuin kissanpoikapesue
  • Kun musiikki jytää yksinäisessä maalaustilassa ja voi heilua ja laulaa mukana eikä kukaan kuule tai näe
'
"Rakkaus on mitä on."

torstai 27. marraskuuta 2014

luonnoskirjan kätköistä





Muutama sivu tämänhetkisestä luonnoskirjasta.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Taikatalvi








Parasta just nyt:

  • Viikontakaiset Halloween-pirskeet (Mukana menossa mm. avaruussoturi, tietäjäeukko, citypöllö ja Päivi Räsänen!)
  • Spontaanit ideat ja pitkät kävelyretket keskellä yötä kera viinipullon
  • Uudet ystävät ja yhteys
  •  Ihana Lontoon matka ihanan ystävän kanssa
  • Talven tulo! Täällä on jo tosipaljon lunta ja lämpötila on pysynyt alle 10 asteen jo monta päivää. Tykkään.
  • Se, kun on koko ajan ihmisiä ja tekemistä
  • Ääneenlukupiiri ja se, kuinka Veljeni Leijonamielen alku saa mut aina itkemään.
  • Pikkukylän rauhallisuus ja ulkoilman staattiuus talviyönä
Alan pikkuhiljaa tottua siihen faktaan, etten tunne itseäni vielä yhtään ja se on ihan ok. Muutaman Liminkakuukauden jälkeen on tullut huomattua, että elämässä tosi harva asia on oikeesti täysin pysyvää, mutta se ei välttämättä ole huono asia. Oon kuitenkin ihan kamalan onnellinen siitä, että mulla on täälläkin ihmisiä, jotka tuntee mut ihan läpikotasin.

Elämä on aika kivaa.
Harry Potter - Golden SnitchElegant Rose